Kaikki lähti siitä, kun luin Kissakkaan artikkelin kissojen kupittomasta ruokailusta. Rupesin miettimään, miten saisin meidän kissoja aktivoitua.
Mieleeni juolahtivat eläintarhat ja isojen kissojen ruokinta ja se, miten eläintenhoitajat piristävät leijonien ja tiikereiden yksitoikkoista elämää. Hehän piilottavat lihanpaloja ympäri tarhaa ja sitovat niitä narulla puuhun. Tämähän olisi helppo toteuttaa kotona pienemmässä mittakaavassa.
Tuumasta toimeen! Ostin paistinarua ja broilerin sisäfilettä; filettä siksi koska se repeää helposti, joten kissan on helppo repiä pala narun päästä irti. Sidoin muutaman ison kananpalasen narun pätkään kiinni ja loput jätin ilman.
Tämän jälkeen menin kissojen ulkotarhaan. Sidoin kananpalasia sinne tänne ja piilottelin herkullisia kimpaleita muutamiin piilopaikkoihin kissojen löydettäväksi.
Sitten päästin kissat tarhaan tutkimaan ja etsimään.
Tiikeri, meidän saalistaja-prinsessa tajusi jutun heti, eikä ihme, onhan hän lauman paras saalistaja. Tiikeri on kyllä varsinainen kaksoispersoona. Muuten hän on tosi rauhallinen, haaveileva hienohelma, mutta sitten kun hän saalistaa, silloin hän ei kuuntele ketään ja kukaan ei estä häntä saamasta saalista kynsiinsä.
Adalmiina, meidän pieni elohiiri yritti kanssa kovasti päästä kananpalasiin käsiksi. Hän ei oikein malttanut keskittyä, vaan mennä touhotti eteenpäin ja siksi taisi jäädä saalistamiset vain yrittämiseksi. Mutta hauskaa Adalmiinalla oli varmasti! Hän on meidän Hulda-Huoleton, ei huolen häivää elämästä ja kaikesta pitää nauttia häntä pystyssä.
Meidän viisipäisen kissalauman juniori Rafael, puolivuotias Maine Coon poika, yritti omaan tyyliinsä mutustella yhtä alhaalla puussa roikkuvaa kananpalaa. Ison kokonsa vuoksi hän ei ole hirmuisen ketterä eikä pysty kovinkaan korkealle kiipeämään. Hauskan kömpelösti hän kuitenkin yritti alimmalla oksalla kiikkua ja herkullista kanaa tavoitella, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kaksi vanhimpaa kissaa ei moisesta hullutuksesta innostuneet. Seurailivat vain sivusta nuorempien touhuilua. Oman arvonsa tuntevat Tuisku ja Pinkki, pitkänlinjan kotikissat, nauttivat mieluiten ruokansa turvallisesta ruokakiposta. Tämän sallin heille, onhan heillä kuitenkin päätösvalta.
Kaiken kaikkiaan kissat näyttivät nauttivan tästä kupittomasta tempauksesta täysin rinnoin...ja massuin. Kerrankin saivat myös äipän leikkeihin mukaan tarhaan, yleensä saavat siellä keskenään remuta. Kerrassaan mjaukas kupiton keskiviikko!
Teksti ja kuvat: Tiia Repo
Ps.
Pitkäkarvainen oranssi kissa on Tiikeri, tumma kilppari Adalmiina, vaalea kilppari Pinkki ja creme-valkoinen tupsukorva on Rafael. Tuisku nyt ei osunut mihinkään kuvaan, mutta hän onkin vähän ujo.
Idea kupittomaan keskiviikkoon sai alkunsa täältä, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolan kolumnista Kissanomistaja, unohda ruokakuppi!
Ja tosi hieno tarha teillä!
Mutta kissani oppi ajan myötä olemaan ahmimatta mutta rakkaus ruokaan säilyi loppuun asti.